Kaksi kuukautta opiskelijapummielämän alkuun. Noin pyöristettynä. Se on sitten adieu tälle pienelle betoni-idyllille, jonka mielikuvituksellisesta mitäänsanomattomuudesta sain nauttia vuosikaupalla. Voin ainakin sanoa nähneeni missä en halua elää - nyt on enää löydettävä, missä haluan elää. Olen onnekas: tämä paikka olisi saattanut koitua turmiokseni, mutta päätin lähteä ajoissa.
Mihin? Meren taa, Englantiin, Yorkshireen, Yorkiin. En tiedä koko paikasta turhan paljon - ihanteisiini kuuluu pysyä suhteellisen tietämättömänä tulevaisuudesta ja kokea se ilman ylimääräisiä odotuksia. Haluan yllättyä, esittää osani elämän näytelmässä vuorosanoja tietämättä.
Miten? Hain lukio-nimisestä tehtaasta pääsylipun (YO-todistuksen) - vaikkakin tuo "hakeminen" kesti kolme ja puoli vuotta. Kirjoitin rivin E:tä. Hain www.ucas.com ja isory.org -sivustojen avulla (oposta ei ollut mitään apua, joten älkää turhaan kuvitelko sellaisten ihmisten tietävän ko. aiheesta) viiteen eri brittiyliopistoon. Pääsin Yorkiin, ehtona todistusten lähettäminen. Lähetin - hyväksyivät - tarjosivat ehdotonta pääsyä - hyväksyin. Tämän jälkeen oli ja on edessä vaikka mitä paperisotaa, joten hakijat varautukaa siihen, että järjesteltävää riittää, ja näin ollen myös vitutusta ja hiuskatoa. (Jos siis revitte hiuksia päästänne hermostuessanne, kuten klassikkoilmaus antaa ymmärtää.)
Mitä? Joskus kolmen vuoden päästä joissakin papereissa pitäisi lukea BA English and History. Sitä. Silloin osaan Shakespearit ulkoa ja olen muutenkin viisas ja hienostunut.
Milloin? 5. lokakuuta 2011. Jo aamuyhdeksältä taidan istua koneessa tilaamassa viinilasillista. Siinä vaiheessa kaikki on vielä tuttua, mutta joku Korkein Voima yksin tietää millaisesta tilasta löydän itseni paria tuntia myöhemmin.
Näihin sanoihin päätän pilottimerkintäni. Odottavan aika on pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti