Yorkin muukalaisen tunnustuksia

♦ The Smiths - You Just Haven't Earned It Yet Baby ♦


 Here I am. In York. At long last.


Keskiviikkona siis saavuttiin Manchesteriin ja jatkettiin bussilla Yorkiin. Se tunne kun ekaa kertaa alkoi puhumaan englantia ihmisille, jotka ei ymmärrä mitään muuta kieltä, oli hassu, ja edelleenkin tuntuu että puhun ihan älyttömän huonoa englantia. :'D Sitä nyt ei vielä ole mihinkään pitkiin keskusteluihin päässyt käyttämään, kun seminaarit alkaa vasta ensviikolla ja nää tutusmiskeskustelut nyt on tätä "where are you from" ja "what are you studying".

Kaupungista voin sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. York on sellainen vanha kaunokainen, että siellä mukulakivikaduilla kävellessä ja vanhoja siltoja ylittäessä saan taas sen tunteen, jota rakastan: aika katoaa ja ihan hyvin vois olla vaikka joku 1800-luku. En oo vieläkään ehtinyt tutustua paikkaan kunnolla, mitä nyt parina iltana viikonloppuna siellä parin suomalaisen, singaporelaisten ja ranskalaisen kanssa hortoiltiin, ja käytiin syömässä aivan ihanissa paikoissa. Ekan brittituoppini join Mason's -nimisessä ravintolassa, oikein tunnelmallinen englantilaispaikka. Tässä todistusaineistoa :D

 

MUTTA: Campuksesta en pidä. En vaan millään. Helpottaahan se elämää kun tällasessa pienessä keskittymässä on kaikki yliopistorakennukset, kirjasto ja muutama kauppa, ja apua saa nopeasti pulmaan kuin pulmaan, mutta... jotenkin tää on vaan sellanen teinibetonihelvetti. Täällähän asuu siis vaan ekan vuoden opiskelijoita (80% brittejä), ja ei kyllä omanhenkistä porukkaa tunnu olevan. Ja se mitä kaikkein eniten vihaan, on se että mun talossa asuu KUUSITOISTA ihmistä. Kuvitelkaa jakavanne pieni keittiö viidentoista ihmisen kanssa. Se kyllä syö multa kodintuntua. Muutama kämppis olis oikein kiva, mutta viistoista...

Lisäksi näistä 10 on toistensa kanssa klikkiytyneitä brittiteinejä, jotka on about 18-vuotiaita, mutta yhdessä ollessaan taantuvat jonnekin 13-synttäreilleen. Voitte kuvitella, millaista kakskymppisen puolierakon elämä täällä on. Fantasioin siitä, että vaan muuttaisin kapungille vaikka yhden tai parin kämppiksen kanssa, ja kun tästä nyt asiat alkaa etemään, niin ehkä sen teenkin.

Sunnuntaina oli ekat isot bileet, joihin menin hortoilemaan, puhuin muutaman enemmän tai vähemmän humaltuneen britin kanssa, ja kahden kanssa ajauduin keskustan Revolution Clubille. *nolotus* Se oli kyllä jotain niin karseaa. Keskiyön aikaan tein modernit Tuhkimot ja pyysin paria toisen vuoden opiskelijaa soittamaan mulle taksin.  

Ekalla viikolla vituttavana ongelmana oli mun huoneen ikkuna, joka jäi pahasti jumiin. Nukuin 4 yötä ikkuna auki. Kun kävin sanomassa siitä kolmannen kerran, asialle tehtiin jotain. Rule Britannia. -.-'

Huomenna mulla on eka historian luento, sen jälkeen kirjallisuuden seminaariryhmän tapaaminen. Tää ilta pitäis käyttää lukemiseen ja lievän Fresher's Flun hoitamiseen. Postikorttejakin pitäis kotiin kirjotella.